keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Type 1 diabetes~

 Olen joskus aiemmin luvannut kertoa enemmän sairauksistani, ja ajattelin nyt olevan oikea aika. Minulla on siis myös kilpirauhasen vajaatoiminta, keliakia ja rasitusastma joka johtuu allergioista, mutta tässä postauksessa keskityn vain diabetekseen.

Sairastuin siihen vuonna 2001, eli neljä vuotiaana. En alkuajoista muista kovinkaan paljoa. Insuliinia sai kyllä aina yrittää pistää vaikka kuinka kauan ja itkun kanssa. Pikkuhiljaa siihen kuitenkin tottui. Nyt teini-iällä diabeteksen hoito tuntuu melko vaikealta. Haluaisi kuitenkin keskittyä kaikkeen muuhun, eikä aina jaksaisi miettiä onko verensokerit hyvät ja voinko syödä. Periaatteessa minunhan täytyisi mitata verensokerit ennen jokaista ateriaa, ja pistää jokaiselle aterialle insuliinia. Se ei kuitenkaan ole toiminut ihan niin.. Välillä vain yksinkertaisesti unohdan ja välillä taas en vain jaksa. Onneksi olen aika hyvin oppinut tuntemaan ovatko sokerini korkealla vai matalalla.


Mulla on tosiaan käytössä insuliinipumppu.


Vasemmalla on korkean verensokerin oireet ja oikealla matalan.


 Diabeteksessä on paljon haittapuolia. Ylläolevassa kuvassa onkin jo muutamia, mutta kerron nyt vielä pari lisää.Täytyy olla todella tarkka mitä syö ja milloin, varsinkin kaiken sokerisen ja paljon hiilihydraatteja sisältävien ruokien kanssa. Ei ole kuitenkaan totta, että nämä täytyisi jättää kokonaan pois. On todella usein pahoinvointia. Huono vastustuskyky, eli on usein sairaana. Täytyy mitata ja pistää myös julkisilla paikoilla mikä on välillä melko ahdistavaa, joten se jääkin tekemättä. Pitää huolehtia, että mukana on aina jotakin syötävää aivan varmuuden vuoksi. Jos verensokerit menevät liian korkealle tai matalalle on toimintakyvytön, jolloin se haittaa normaalielämää. Tähän kohtaan voisi myös mainita muiden ihmisten reaktiot. Useimmiten kaikki suhtautuvat siihen ihan hyvin, mutta kyllä muutamia kertoja on haukuttu vammaiseksi tai ruvettu välttelemään, mikä ei tosiaankaan kovin kivalle tunnu. Ei diabetekselle voi mitään, se vain on.

Minulle ei kuitenkaan onneksi ole kuin max. viisi kertaa tullut joku "kohtaus" verensokereiden takia. Näistäkin suurin osa on tullut jo pienenä. Viimeisin kunnollinen tuli viime vuonna 9. luokalla ollessani. Verensokerini olivat aivan liian korkealla, eivätkä laskeneet millään. Heti kouluun päästyäni menin terveydenhoitajalle ja makasin siellä reilut puoli tuntia. Soitin aivan paniikissa äidilleni ja poikaystävälleni ja itkin molemmille kuinka huono olo minulla on, mutta en halua lähteä kotiin, koska tulee poissaoloja. (tällaisissa tilanteissa on yleensä aivan sekaisin, eikä välttämättä edes muista mitä on puhunut) He onneksi saivat minut sitten suostuteltua kotiin asti, poikaystäväni tuli meille ja pikkuhiljaa verensokeritkin alkoivat laskea, kun olin saanut pistettyä insuliinia insuliinikynillä. 


Noin vuosi sitten minulla oli melko paljon ongelmia itseni hoitamisen kanssa. En oikeastaan huolehtinut mistään, olin äkäinen, väsynyt ja poissaoleva. Onneksi olen nyt taas pikkuhiljaa yrittänyt ryhdistäytyä ja olen menossa koko ajan parempaan suuntaan. Tosin, en tiedä mikä nyt on, kun sokerit ovat taas hirveän korkealla, enkä voi mennä vielä kouluun.. Eiköhän se tästä pian.

Voisin kehottaa kaikkia kohtalon tovereitani huolehtimaan itsestään ja diabeteksestään kunnolla, sillä kokemuksesta voin sanoa, että koko elämä menee pilalle jos diabeteksen hoito ei suju niinkuin pitäisi.

-vaikka se kuinka inhottavalle tuntuisikin, se on osa itseään ja sen kanssa täytyy oppia elämään.

-wemmu:)

10 kommenttia:

  1. Voi vitsi mitä kaikkea joudut kestämään:( mutta ihana kun teit tästä postauksen, niin aitoa ja tärkeää tekstiä! Kaikkea hyvää sulle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tää kaikki tuntuu välillä aika ylivoimaiselta, mutta näidenkin kanssa oppii elämään! Kiitos paljon! :)

      Poista
  2. olipa mielenkiintoista lukee jonkun muun diabeteksestä ja siihen liittyvistä asioista! itselläni on myös 1 tyypin diabetes, ja voin kyllä samaistua tekstiisi. diabeteksen hoitaminen on oikeasti hankalaa välillä, ja mielenkiinto monesti kaikkoaa ja eihän sillon hoitaminenkaan innosta :/ toivon kovasti että sun hoitotasapaino paranee ja ongelmat diabeteksen suhteen häviää!
    tsemppiä kovasti, kyllä se siitä :)!!

    www.somethingcrazyy.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää vain aina ottaa itseään niskasta kiinni ja päättää että onnistuu, niin yleensä myös käy niin. Hyvä että oli mielenkiintoista luettavaa, ja varmasti monilla muillakin diabeetikoilla on samanlaisia ajatuksia. Kiitos paljon kannustavista sanoista! :)

      Poista
  3. Hei mullakin on diabetes ollut jo 8kk ikäisenä todettiin ja oon nyt 13 :)
    --> http://tiian-wonderful-life.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me siis ollaan sairastettu sitä aikalailla yhtäkauan, 12 vuotta! :) Käyn kurkkaamassa sunkin blogia!

      Poista
  4. Oi tätä oli tosi kiva lukea :) itelläkin on 1 tyypin diabetes ja keliakia. Kun menin seiskalle nolotti myös pistää insuliinia ja mitata sokereita julkisesti vaikka itelläkin on käytössä pumppu. Siitä lähtien keskiarvo sokerikin lähti nousuun, mutta onneksi on palautumassa nyt kasilla :) kukaan muu kuin diabeetikko ei tiedä mitä tämä on..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäsit! Hyvä että sulla on nyt palautunut keskiarvo. Varmaan nolotti seiskalla senkin takia kun oli uusi paikka ja aikalailla uudet ihmiset niin ei halunnut heti tuoda diabeetikkopuoltaan itsestään esille. Mulle ainakin kävi niin! Ja on totta ettei kukaan muu voi kunnolla ymmärtää millaista on elää diabeetikkona kuin diabeetikko itse :)

      Poista
  5. Aah mullakin on tyypin 1 diabetes, jo 10 vuotta. Mullaki on insuliinipumppu, tosin eri merkkinen. Mulla toi hoitamisen kiinnostus ja jaksaminen on aika vähissä yleensä mut oon yrittäny potkasta itseäni persuksille ja laittaa asioit parempaan kuntoon.
    Ja kiitos ku liityit ja liityin takas. c:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, toivottavasti nyt saat hoitotasapainon hyväksi ja muistat hoitaa itseäsi kunnolla! Se on kyllä välillä niin vaikeaa, että ihan ymmärrettävää ettei kaikki ole aina täydellisesti. Jaksamisia!
      Ja kiitti :3

      Poista